Miksi toisen onnistuminen ärsyttää ja pelottaa?

Toisen ihmisen onnistumisen pitäisi olla iloinen asia. Silti moni meistä tunnistaa epämiellyttävän tunteen, joka joskus nousee pintaan, kun joku toinen saa sen, mistä itse haaveilee: ylennyksen, näkyvyyttä, kiitosta, rakkautta tai vapautta elää omannäköistään elämää. Se voi tuntua kateudelta, ärtymykseltä, häpeältä tai selittämättömältä ahdistukselta. Mutta mistä tämä tunne oikeastaan kumpuaa?

Onnistuminen peilinä

Usein toisen onnistuminen ei pelota siksi, että se olisi meiltä pois, vaan siksi, että se toimii peilinä. Kun näemme jonkun onnistuvan, joudumme samalla katsomaan omaa elämäämme ja omia valintojamme. Olemmehan itsekin joskus halunneet samaa tai ainakin jotain sinne päin. Toisen onnistuminen voi herättää kysymyksen: Miksi en ole itse tuolla? Tai vielä kipeämmin: Olenko epäonnistunut?

Tämä vertailu tapahtuu usein automaattisesti. Emme välttämättä edes halua kilpailla, mutta mieli tekee sen puolestamme. Erityisesti silloin, kun toinen on meille jollain tavalla “lähellä” – samanikäinen, samalta alalta tai samanlaisesta taustasta – hänen onnistumisensa tuntuu henkilökohtaisemmalta.

Pelko omasta riittämättömyydestä

Toisen onnistuminen voi nostaa esiin pelon siitä, ettemme ole tarpeeksi hyviä. Jos joku toinen pystyi siihen, miksi minä en? Tämä kysymys voi kääntyä nopeasti itseä vastaan. On helpompaa suhtautua kriittisesti toiseen kuin kohdata oma keskeneräisyys, epävarmuus tai ne haaveet, joita ei ole uskaltanut tavoitella.

Moni meistä on oppinut mittaamaan omaa arvoaan suoritusten kautta. Kun joku toinen onnistuu, se voi tuntua siltä kuin oma arvo hetkellisesti laskisi, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Pelko ei siis liity toiseen ihmiseen, vaan omaan sisäiseen turvattomuuteen.

Toisen onnistuminen ottaa päähän - mistä tunne kertoo?

Ajatus rajallisesta tilasta

Yksi syy onnistumisen pelkoon on uskomus, että maailmassa on vain rajallinen määrä mahdollisuuksia, huomiota tai arvostusta. Jos joku toinen saa ne, minä jään ilman. Tämä nollasummapeli-ajattelu on yllättävän yleistä, vaikka se harvoin vastaa todellisuutta.

Erityisesti luovilla aloilla, työelämässä ja sosiaalisissa yhteisöissä voi syntyä tunne, että toisen menestys kaventaa omaa tilaa. Tällöin toisen onnistuminen ei näyttäydy inspiraationa vaan uhkana, joka herättää puolustautumista tai vähättelyä.

Yhteisön kirjoittamattomat säännöt

Toisen onnistuminen voi myös rikkoa yhteisön hiljaisia sääntöjä. Jos joku uskaltaa tavoitella enemmän, tehdä asiat eri tavalla tai astua esiin näkyvästi, se voi horjuttaa totuttuja rooleja. Kaikki eivät tee tätä tietoisesti, mutta muutos herättää usein vastustusta.

Joskus onnistuja joutuu kohtaamaan kylmyyttä tai vähättelyä juuri siksi, että hänen rohkeutensa paljastaa muille heidän omat rajansa. Tämä ei tee kenestäkään pahaa ihmistä, mutta se kertoo siitä, kuinka vaikeaa muutoksen hyväksyminen voi olla.

Kateuden väärinymmärretty viesti

Kateus on tunne, jota harva haluaa myöntää. Sitä pidetään rumana ja moraalisesti vääränä. Todellisuudessa kateus voi kuitenkin olla tärkeä viesti. Se kertoo, että jokin toisen elämässä koskettaa jotakin merkityksellistä myös meissä itsessämme.

Sen sijaan että kysyisimme miksi tuo ihminen ärsyttää minua, voisimme kysyä: Mitä tämä tunne kertoo siitä, mitä itse kaipaan? Kun kateutta uskaltaa katsoa rehellisesti, se voi muuttua kompassiksi eikä myrkyksi.

Pelko muuttuvista suhteista

Toisen onnistuminen voi herättää myös pelkoa etääntymisestä. Mitä jos emme enää ole samalla tasolla? Entä jos toinen kasvaa ohi? Ihmissuhteet perustuvat usein tuttuun dynamiikkaan, ja muutos siinä voi tuntua uhkaavalta, vaikka se ei tarkoittaisi suhteen päättymistä.

Tämä on erityisen totta läheisissä ystävyyksissä ja perhesuhteissa, joissa roolit ovat vakiintuneet. Onnistuminen voi ravistella näitä rooleja ja herättää epävarmuutta omasta paikasta toisen elämässä.

Onnistumisen hyväksyminen vaatii itsetuntemusta

Lopulta kysymys ei ole siitä, miksi toisen onnistuminen pelottaa, vaan siitä, miksi oma sisäinen turva ei aina riitä kestämään sitä. Kun oma arvontunne ei ole täysin riippuvainen vertailusta, toisen menestys ei tunnu uhkalta vaan mahdollisuudelta iloita mukana.

Toisen onnistumisen hyväksyminen – ja siitä iloitseminen – on taito, joka vaatii itsetuntemusta ja myötätuntoa itseä kohtaan. Kun uskaltaa kohdata omat haaveensa, pettymyksensä ja keskeneräisyytensä, toisen valo ei enää himmennä omaa.

Summattuna

Toisen onnistuminen pelottaa usein siksi, että se koskettaa jotakin herkkää meissä itsessämme. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä, vaan inhimillisiä. Kun opimme kuuntelemaan näitä tunteita syyttämisen sijaan, ne voivat johdattaa meidät lähemmäs itseämme – ja ehkä myös rohkeammin kohti omia onnistumisiamme.