Hyvä veli -verkostot – korruption hiljainen muoto
- 17.11.
- 3 min käytetty lukemiseen
Suomalaisessa keskustelussa hyvä veli -verkostoilla viitataan epävirallisiin vaikutuspiireihin, joissa valtaa ja etuja jaetaan tuttavuuksien, luottamuksen ja vastapalvelusten kautta. Ilmaus on peräisin ajalta, jolloin poliittinen, taloudellinen ja hallinnollinen eliitti oli pieni ja tiiviisti verkottunut – ja joissa “hyvät veljet” pitivät toisistaan huolta kulissien takana.
Vaikka termi saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta, ilmiö ei ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan.
Mitä hyvä veli -verkosto tarkoittaa?
Hyvä veli -verkosto ei ole virallinen järjestö tai klubi, vaan epämuodollinen suhdeverkosto, joka perustuu henkilökohtaisiin siteisiin, lojaalisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Sen jäsenet voivat olla esimerkiksi politiikan, virkamieskunnan, liike-elämän, median tai järjestöjen vaikuttajia, jotka tukevat toistensa etuja päätöksenteossa tai resurssien jaossa.
Tällainen toiminta ei välttämättä riko lakia, mutta se heikentää päätöksenteon avoimuutta ja luo epätasaarvoa: tärkeintä ei ole osaaminen tai ansio, vaan se, ketä tunnet.
Hyvä veli -verkostot ja korruptio
Hyvä veli -verkostot liittyvät usein rakenteelliseen korruptioon. Siinä missä “perinteinen korruptio” tarkoittaa lahjuksia ja suoraa väärinkäytöstä, rakenteellinen korruptio on hienovaraisempaa: se kietoutuu sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisiin intresseihin.
Tämä korruption muoto on vaarallinen juuri siksi, että se on hiljaista ja vaikeasti todistettavaa. Kukaan ei ehkä riko lakia, mutta päätöksiä ohjaa silti jokin muu kuin julkinen etu. Esimerkiksi:
Johtotehtäviin valitaan tuttu eikä pätevin hakija.
Julkinen hanke ohjataan “sopivalle” toimittajalle.
Poliittiset nimitykset tehdään puolue- tai kaverisuhteiden perusteella. (nepotismi)
Valvonta ja media eivät tartu tapauksiin, koska suhteet estävät avoimen keskustelun.
Tämä synnyttää luottamuspääomaa vain sisäpiirille, mutta rapauttaa kansalaisten luottamusta järjestelmään.
Miksi hyvä veli -verkostot syntyvät?
Verkostot eivät synny tyhjästä. Ne ovat seurausta pienistä piireistä, vallan keskittymisestä ja kulttuurisesta mukavuudesta, jossa tuttujen kanssa toimiminen koetaan helpommaksi kuin avoin kilpailu.
Suomi on pieni maa, jossa monilla aloilla kaikki tuntevat toisensa. Tästä syntyy sekä vahvuus että riski. Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan kulmakivi, mutta se voi myös kääntyä itseään vastaan: luottamus muuttuu lojaliteetiksi, joka sumentaa kriittisyyden ja estää läpinäkyvyyttä.
Hyvä veli -verkostojen seuraukset
Hyvä veli -verkostot eivät ainoastaan syrjäytä päteviä ihmisiä, vaan hidastavat uudistuksia ja vahvistavat epätervettä vallankäyttöä. Kun päätöksiä tehdään pienessä piirissä, syntyy rakenteita, joita kukaan ei uskalla kyseenalaistaa. Pitkällä aikavälillä tämä voi heikentää demokratiaa, taloudellista kilpailukykyä ja hallinnon uskottavuutta.
Erityisen haitallista on, jos verkostot ulottuvat valvonta- ja mediaorganisaatioihin, sillä silloin niiden väärinkäytöksiä ei helposti paljasteta. Lopputuloksena on näennäisen rehellinen järjestelmä, joka toimii todellisuudessa puolueellisesti.
Miten hyvä veli -verkostojen vaikutusta voi vähentää?
Ilmiötä ei voi poistaa yksittäisellä lailla, mutta sitä voidaan heikentää avoimuuden, valvonnan ja kulttuurimuutoksen avulla.
1. Avoimuus ja julkisuus
Kaikkien julkisten päätösten ja nimitysten perusteet tulisi dokumentoida ja julkaista. Julkisuus on tehokkain vastalääke epävirallisille suhteille.
2. Riippumattomat valvontaelimet
Korruption torjunta tarvitsee vahvaa ja riippumatonta valvontaa. Suomessa Valtiontalouden tarkastusvirasto ja oikeuskansleri valvovat viranomaisten toimintaa, mutta resurssien ja riippumattomuuden vahvistaminen olisi tärkeää.
3. Eettiset säännöt ja avoimet prosessit
Päätöksenteon eettisiä ohjeita tulisi soveltaa johdonmukaisesti myös kunnissa, valtionyhtiöissä ja järjestöissä. Rekrytoinnit ja hankinnat tulisi tehdä läpinäkyvästi, selkein valintaperustein.
4. Median ja kansalaisyhteiskunnan rooli
Tutkiva journalismi on tehokkain ase verkostoja vastaan. Myös kansalaisyhteiskunnan ja whistleblowerien suojaaminen on olennainen osa avointa järjestelmää.
5. Kulttuurinen muutos
Lopulta kyse on myös asenteista. On uskallettava kyseenalaistaa “tuttu hoitaa tutun” -ajattelu ja vaatia avoimuutta myös silloin, kun kyse on omasta lähipiiristä. Vastuullinen vallankäyttö edellyttää, että lojaalisuus ei mene oikeudenmukaisuuden edelle.
Lopuksi
Hyvä veli -verkostot eivät ole pelkästään suomalainen ilmiö – niitä esiintyy kaikkialla, missä valtaa käytetään rajatussa piirissä. Mutta Suomessa ne ovat erityisen petollisia, koska ne toimivat luottamuksen varjossa.
Ne eivät näytä rikokselta, vaan “luottamukselliselta yhteistyöltä”. Silti niiden seuraukset voivat olla yhtä vakavat kuin lahjonnan: päätöksiä ohjaa sisäpiiri, ei yhteinen etu.
Hyvä veli -verkostojen purkaminen ei vaadi vain lakeja, vaan asennetta, läpinäkyvyyttä ja rohkeutta katsoa tuttujen verkkojen taakse. Vasta silloin julkinen valta on aidosti julkista – ja demokratia vahvistuu.
Laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta:
Kommentit