Kateus - mistä kateuden tunne kertoo?

Kateus on tunne, jota harva haluaa myöntää kokevansa. Se liitetään helposti pienuuteen, pahantahtoisuuteen tai heikkoon itsetuntoon. Siksi kateus usein kielletään, selitetään pois tai peitetään muilla tunteilla, kuten ärtymyksellä tai välinpitämättömyydellä. Todellisuudessa kateus on kuitenkin yksi inhimillisimmistä tunteista – ja ennen kaikkea se on viesti.

Kateus ei synny tyhjästä

Kateus syntyy vertailusta. Se herää, kun havaitsemme toisella olevan jotakin, minkä koemme itsellemme tärkeäksi mutta vaikeasti saavutettavaksi. Tämä “jokin” voi olla konkreettinen asia, kuten raha, asema tai näkyvyys, mutta aivan yhtä usein se on abstraktia: vapaus, rohkeus, hyväksyntä, rakkaus tai tunne siitä, että on oikeassa paikassa elämässään.

Kateuden kohde ei siis ole sattumanvarainen. Emme kadehdi kaikkea emmekä kaikkia. Kateus paljastaa, mikä meitä koskettaa ja missä omat toiveemme, arvomme tai keskeneräisyytemme piilevät.

Viesti täyttymättömästä tarpeesta

Usein kateus kertoo täyttymättömästä tarpeesta. Kun joku toinen elää tavalla, joka resonoi omien haaveidemme kanssa, kateus voi nousta pintaan muistuttamaan siitä, että jokin meissä kaipaa huomiota. Se voi olla tarve tulla nähdyksi, kuulluksi, arvostetuksi tai vapaaksi tekemään omia valintoja.

Tällöin kateus ei ole merkki siitä, että toinen on tehnyt jotain väärää, vaan siitä, että me itse kaipaamme jotakin lisää tai erilaista elämäämme. Tunteen suuntaaminen ulospäin peittää alleen sen, mikä kaipaa muutosta sisällä.

Kateus ja itsetunto

Kateus liittyy usein itsetuntoon, mutta ei aina niin yksinkertaisesti kuin ajatellaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, että pitäisi itseään huonona. Usein taustalla on epävarmuus omasta riittävyydestä tai omien valintojen oikeellisuudesta. Toisen menestys voi herättää kysymyksen: Teinkö minä väärät valinnat?

Kun oma arvontunne on vahvasti sidottu suorituksiin tai ulkoisiin mittareihin, kateus saa helposti jalansijaa. Silloin toisen onnistuminen tuntuu uhkaavan omaa paikkaa, vaikka todellisuudessa ihmisten arvo ei ole vertailtavissa.

Kateudesta pääsee eroon vain myöntämällä ja kohtaamalla tunteen. Miksi tunnen näin?

Kateus peilaa uskomuksia

Kateuden taustalla vaikuttavat usein syvälle juurtuneet uskomukset. Yksi yleisimmistä on ajatus rajallisuudesta: jos toinen saa jotakin, minulta jää jotain saamatta. Tämä uskomus ei useimmiten perustu todellisuuteen, mutta se ohjaa tunnekokemusta voimakkaasti.

Toinen yleinen uskomus liittyy oikeudenmukaisuuteen. Kateus voi herätä, kun koemme, että toinen on saanut jotakin “liian helposti” tai ilman samaa vaivannäköä. Tällöin tunne voi kätkeä alleen kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta tai omasta uupumisesta.

Kateus suojamekanismina

Kateus voi toimia myös suojamekanismina. Se voi estää meitä kohtaamasta pelkoa, epäonnistumisen riskiä tai tarvetta muutokseen. On helpompaa selittää toisen onnistuminen onnekkuudella, suhteilla tai epäreiluudella kuin kohdata se mahdollisuus, että itsekin voisi yrittää – ja ehkä epäonnistua.

Tällöin kateus ei ole vihollinen, vaan merkki siitä, että olemme jonkin kynnyksellä. Se kertoo, että jokin meille merkityksellinen on näkyvissä, mutta siihen tarttuminen tuntuu vielä liian pelottavalta.

Kateuden monet muodot

Kateus ei aina näyttäydy avoimena katkeruutena. Se voi ilmetä vähättelynä, kyynisyytenä, passiivisena vetäytymisenä tai ylikorostuneena kriittisyytenä. Joskus se naamioituu huoleksi tai realismiksi, joskus huumoriksi.

Tunteen tunnistaminen vaatii rehellisyyttä. Kun uskaltaa nimetä kateuden kateudeksi, sen ote usein hellittää. Tunnistamaton tunne ohjaa käyttäytymistä huomaamatta, mutta tunnistettu tunne avaa mahdollisuuden valintaan.

Miten kateutta voi kohdata rakentavasti?

Kateuden kanssa ei tarvitse taistella tai yrittää päästä siitä eroon. Sen sijaan sitä voi kuunnella. Hyödyllisiä kysymyksiä voivat olla: Mitä tämä tunne kertoo siitä, mitä arvostan? Mitä kaipaan lisää? Onko jotain, mihin voisin itse vaikuttaa?

Kateus voi parhaimmillaan toimia suunnannäyttäjänä. Se voi paljastaa unelmia, jotka ovat jääneet taka-alalle, tai tarpeita, jotka ovat jääneet täyttymättä. Kun tunne kohdataan myötätunnolla, se voi muuttua motivaatioksi tai selkeydeksi.

Lopuksi

Kateuden tunne kertoo harvoin mitään siitä ihmisestä, jota kadehdimme. Sen sijaan se kertoo paljon meistä itsestämme: toiveista, peloista, uskomuksista ja tarpeista, joita emme ehkä ole vielä osanneet sanoittaa. Kun kateuden näkee viestinä eikä häpeällisenä heikkoutena, siitä voi tulla arvokas opas kohti rehellisempää ja omannäköisempää elämää.