Mitä on misogynia?

Misogynia on käsite, jota kuulee yhä useammin julkisessa keskustelussa, sosiaalisessa mediassa ja yhteiskunnallisessa analyysissä. Ilmiö on haitallinen ja on hyvä että se tunnistetaan ja siitä pystytään keskustelemaan rakentavasti. Misogynia ilmiönä, ulottuu yksittäisistä asenteista laajoihin rakenteisiin. Mitä misogynia siis todella on, mistä se kumpuaa ja miten se ilmenee arjessa?

Misogynia tarkoittaa naisiin kohdistuvaa vihaa, halveksuntaa tai syvää ennakkoluuloa. Sana juontaa juurensa kreikan sanoista misein (vihata) ja gynē (nainen). Kyse ei kuitenkaan ole aina avoimesta vihasta tai suoranaisesta aggressiosta. Usein misogynia on hienovaraisempaa, arkipäiväistä ja jopa normalisoitua – niin, että sitä ei aina tunnisteta sellaiseksi.

On tärkeää erottaa misogynia yksittäisistä mielipiteistä tai kritiikistä. Kaikki naista kohtaan esitetty kritiikki ei ole misogyniaa. Misogyniassa olennaista on se, että naista vähätellään, rajoitetaan tai rangaistaan nimenomaan sukupuolensa vuoksi. Nainen nähdään vähemmän arvokkaana, vähemmän rationaalisena, vähemmän kykenevänä tai ensisijaisesti jonkin roolin – kuten äidin, vaimon tai objektin – kautta.

Misogynia on syvälle juurtunut historiallinen ilmiö. Vuosisatojen ajan naiset on nähty miehiä alempiarvoisina niin uskonnollisissa, filosofisissa kuin tieteellisissäkin ajattelumalleissa. Naisia on pidetty heikompina, moraalisesti epäluotettavina tai tunteidensa vietävissä olevina. Näitä käsityksiä on käytetty oikeuttamaan naisten koulutuksen, vallan ja itsenäisyyden rajoittamista. Vaikka yhteiskunnat ovat muuttuneet, monet näistä ajatuksista elävät yhä alitajuisina oletuksina.

Nyky-yhteiskunnassa misogynia ilmenee monin tavoin. Se voi näkyä työelämässä, jossa naisten asiantuntemusta kyseenalaistetaan, heidän saavutuksiaan vähätellään tai heidän pätevyyttään arvioidaan eri kriteerein kuin miesten. Se näkyy mediassa, jossa naisten ulkonäköä kommentoidaan heidän tekojaan enemmän, ja jossa ikääntyvät naiset katoavat näkyvistä samalla kun miehet saavat jatkaa asiantuntijoina ja sankareina.

Misogynian vastustaminen ei tarkoita miesten syyllistämistä, vaan rakenteiden ja ajattelumallien tunnistamista.

Arjessa misogynia voi ilmetä kielen tasolla: vitseinä, sanontoina ja oletuksina, jotka esittävät naiset hankalina, hysteerisinä tai epäluotettavina. Kun naisen suuttumusta vähätellään “draamana” tai hänen päättäväisyyttään pidetään aggressiivisuutena, ollaan misogynian ytimessä. Sama käyttäytyminen nähdään miehessä usein oikeutettuna tai jopa ihailtavana.

Yksi misogynian keskeinen piirre on naisten rankaiseminen normien rikkomisesta. Naisia odotetaan olemaan samanaikaisesti hoivaavia mutta eivät liian vaativia, itsevarmoja mutta eivät uhkaavia, kunnianhimoisia mutta eivät vallanhimoisia. Kun nainen astuu ulos tästä kapeasta roolista, reaktio voi olla vihamielinen. Misogynia toimii tällöin sosiaalisena kontrollimekanismina: se muistuttaa, mikä on “sallittua”.

Misogynia ei ole vain miesten ylläpitämää. Myös naiset voivat sisäistää misogynistisiä asenteita ja kohdistaa niitä itseensä tai muihin naisiin. Tätä kutsutaan sisäistetyksi misogyniaksi. Se voi ilmetä esimerkiksi siinä, että nainen vähättelee toisia naisia, erottautuu “muista naisista” tai uskoo, että miesten hyväksyntä on naisen arvon mittari. Sisäistetty misogynia on usein seurausta kulttuurista, jossa naisena oleminen itsessään esitetään ongelmana.

On myös tärkeää ymmärtää misogynian ja seksismin välinen ero. Seksismi viittaa sukupuoleen perustuviin stereotypioihin ja epätasa-arvoisiin rakenteisiin. Misogynia on näitä tunteellisempi ja aggressiivisempi ilmiö: se on reaktio, joka syntyy, kun naiset eivät alistu heille varattuun asemaan. Toisin sanoen misogynia aktivoituu usein silloin, kun nainen käyttää valtaa, ääntä tai autonomiaa.

Digitaalinen aikakausi on tehnyt misogyniasta entistä näkyvämpää. Sosiaalisessa mediassa naisiin kohdistuva vihapuhe, uhkailu ja seksuaalinen häirintä ovat arkipäivää, erityisesti naisille, jotka osallistuvat julkiseen keskusteluun. Tämä ei ole sattumaa: näkyvä, mielipiteitä ilmaiseva nainen rikkoo yhä monien mielissä oletuksen siitä, kuka saa puhua ja kenellä on oikeus tulla kuulluksi.

Misogynian vastustaminen ei tarkoita miesten syyllistämistä, vaan rakenteiden ja ajattelumallien tunnistamista. Kyse on siitä, että opitaan näkemään, milloin naisiin kohdistuva kohtelu perustuu sukupuoleen eikä yksilöllisiin tekoihin. Se vaatii myös halua kuunnella naisten kokemuksia ilman puolustautumista tai vähättelyä.

Lopulta misogynian purkaminen hyödyttää kaikkia. Se vapauttaa naiset ahtaista rooleista, mutta myös miehet kapeista odotuksista, jotka kieltävät haavoittuvuuden ja tunneilmaisun. Kun naista ei nähdä uhkana, ongelmana tai toissijaisena, avautuu mahdollisuus tasa-arvoisempaan ja inhimillisempään yhteiskuntaan. Misogynian tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti tätä muutosta.